Istun ja hymyilen - vieläkin! Samalla mietin omaa elämää, mikä on minulle tärkein? Arvioin omaa arkipäivää ja koitan miettiä mitä haluaisin muuttaa. Vastaus yllätti, en halua muuttaa mitään tällä hetkellä. Asun kivassa paikassa avokin kanssa. Ei ole lapsia, enkä koe että olisin valmis perhe-elämään vielä. Minulla on kiva työ, josta pidän ja työympäristö joka on mukava. Tajusin myös että minulle tärkein asia koko maailmassa tällä hetkellä ovat ystäväni. Niiden kanssa nauran kun naurattaa ja itken kun itkettää. Perheeni jopa menee kakkostilalle, en voi sanoa että perhe on minulle tärkein. Isovanhempani ovat ehkä poikkeus, ja se vain siksi että heiltä olen aina saanut tukea ja heidän kanssaan olen aina viihtynyt. Olen kiitollinen paljosta heille, olen mikä olen heidän ansiosta. Mummini on aina ollut iloinen ihan pienestä, on kiva nähdä miten paljon iloa se tuo että menee käymään hänen luonaan. Silloin tiedän että vierailulla on merkitystä!

Mutta, en tulisi mitenkään toimeen ilman ystäviäni. He ovat minun elämänjuomani ja heistä saan voimaa arkeen. Joka ikinen heistä on kullan arvoinen ja jokainen on minulle yhtä rakas. Jos joku teistä lukee tämän, kiitos. Kiitos että saan olla osaa teidän elämää, ja kiitos että haluatte kuulua minun arkeeni ja jaksatte kuunnella minua.  Kiitos, että luotatte minuun niin paljon että haluatte jakaa teidän kertomuksia arjesta minulle. En pärjäisi ilman teitä.