Joku viisas on sanonut että suku on pahin.....yhdyn tuohon aivan täysin! En ymmärrä, miten oma äiti voi retuuttaa omaa tytärtään tällä tavalla, enkä varmaan ikinä tule tajuamaan sitäkään. Olen jo pidemmän aikaa puntaroinut suhdettamme ja todennut etten vaan pysty ikinä olemaan mieliksi hänelle, ja jotta voin edes säilyttää järkeni jossain muodossa, on minun vaan jatkettava elämääni ja unohtaa nuo viime vuodet. Minun on vain hyväksyttävä että olen mikä olen, eikä se vika minussa ole, niin monet ovat jo yrittäneet saada minut vakuttuneeksi siitä. Ei auta, pahalta tuntuu, mutta juuri nyt tuntuu siltä että oma äiti on kuollut eikä tule enään takaisin, jäljellä on pelkkä tuntematon ihminen....