...on se kummaa. Olin loistavalla tuulella perjantaina ja odotin innolla viikonloppua ystävien parissa. Ystävät tulivat, ja aika kului liian nopeasti. Pian olikin sunnuntai ja heidän oli aika lähteä kotiin. Kotona päivä jatkui mukavasti ja illalla pamahti. Muutama tekstari puhelimeen ja iltani oli pilalla. Samoin tämä päivä. Kuka tietää mitä huomisesta tulee? Olen koittanut vaan sinnitellä, mutta tämä kerta oli nyt liikaa. Nyt tuntuu siltä että tarvitsisin pimeän huoneen, yhden viinitonkan ja monta pakettia nenäliinoja. Menisin tuohon huoneeseen, ja itkisin ja raivoisin tuon pahan tunteen pois. Kuka tulee mukaan auttamaan minua tuosta ja tarjoamaan olkapäätä..?