Haluan vain elää omaa elämää, nauttia joka päivästä sellaisenaan, miettiä omia asioita ja tehdä asioita niin kuin minua huvittaa. Helpompi sanottu kuin tehty. Mitä tehdä kun eräs "läheinen" ihminen koko ajan on venyttämässä hermoja? Samainen ihminen provosoi minua hulluuden partaalle. En jaksa välittää, marttyyrisanomat saavat nyt riittää. Minä en kaipaa sitä elämääni, olen pärjännyt ilmankin liian hyvin. Täytyy vain sanoa ettei tuo välirikko enää tunnu missään, olen surrut valmiiksi ja haluan vain jatka eteenpäin. Muistan kyllä menneet, sen avulla jatkan sinnikkäästi. Nautin hiljaisista päivistä ja arjestani. Menestyn hyvin työssäni, enkä ylpeile. Kaiken olen saavuttanut omalla päälläni ja sillä kyllä ylpeilen. Olen itsenäinen, ja nautin siitä, perkele vieköön!